Välillä on päästävä itse tanssimaan, 

sitä iloa ei pidä unohtaa!

HAASTATTELU: Kirsi-Marja Vinberg

FM, yrittäjä, tanssinopettaja, rivitanssiohjaaja, koreografi, pilatesohjaaja, Asahi Health-ohjaaja

haastattelija: Sirpa Hammar, lapsuudenystävä

 

Tanssi on kulkenut mukanasi kouluajoista lähtien. Ennen tanssinopettajan uraasi olet harrastanut mm. seuratansseja, steppiä, karnevaalisambaa ja flamencoa.

Mistä juontuu kipinä tanssimiseen?
Omista tanssiproduktioistamme varmaankin, esityksistä sukulaisille ja muille.

Se oli niin hauskaa. Mielikuvituksen käyttö oli tärkeä asia. Se piti saada tähän mukaan. Jostain syystä täytyi esittää tanssimalla. Miksiköhän näin oli? Sitten olimme Åke Blomqvistin tanssikursseilla. Oltiiks me ensin niillä?

Kyllä ensin kurssit ja sitten aloimme tehdä omia tanssiteatteriesityksiä sukulaisille ja mm. Lions-klubin juhliin.
Tanssikursseilla innostuttiin tanssimisesta. Ja kävimme Kirkan keikoilla ja siellä tanssittiin lähes koko ajan. Siitä se alkoi varmasti, että yritimme esittää laulujen sanoituksia tanssien.

Sitten rupesimme tekemään tarinoita.

Oli mm. Liikennetango, jossa tanssimme avustajien esittämien liikennemerkkien mukaan, ja Mr. Moonlight, joka oli filosofisempi. Ja tietysti Satu tanssille, joka oli itse kirjoitettu satu ja tanssi. Esitimme kahdestaan kaikki noin kymmenen roolia.

Eikös ollut myös niin, että molemmat jotenkin pelkäsivät ilmaista itseään sanallisesti, oltiin arkoja?

Kyllä. Tanssi oli jotenkin vapaampaa.

Minä kirjoittelin tosin myös runoja. Olivatko runot mukana meidän produktioissa?

Runot eivät suoranaisesti olleet mukana tanssissa, mutta osoittivat varmasti, että luovuutta oli ja tahto ilmaista sitä. Luovuus etsi kai oikeaa kanavaa. Sinähän myös lauloit.
Jopa opiskelin laulua. Ja olin ensimmäisiä naispuolisia osallistuja tangokuningaslaulukilpailussa. Silloin ei ollut vielä erikseen tangokuningatarsarjaa. Olen aina pitänyt suomalaisen tangon voimakkaasta tunteesta. Niinpä lähetin kasetin ja pääsin yllättäen semifinaaliin asti.

Jo kouluaikoina opetit paritanssia luokkatovereillesi.

Meillä oli kurssit kerrostaloasunnon olohuoneessa. Tuolloin ei ollut tosin vielä psykologista ymmärrystä. Olin kova täti silloin. Pikkuvanha tyttö, joka huomasi kaikki virheet ja motkotti kunnolla, jos joku ei oppinut. Mutta tosi tärkeää opettaminen oli jo silloin.

Opiskelit yliopistossa suomen kieltä, teatteritiedettä ja etnomusikologiaa.

Teatteritieteen opiskelu oli myös tanssin tutkistelua. Pro gradu –tutkielmaani varten vietin 5 viikkoa Intiassa tutustuen intialaiseen balettiin. Näin monia teatteriesityksiä ja haastattelin koreografeja, erityisesti Manjusri Shaki-Sircaria. Hän on intialaisen baletin moninainen vaikuttaja, tanssija-koreografi, jonka luomaan upeaan balettiesitykseen graduni perustui.

Mikä sai vaihtamaan akateemiselta saralta tanssinopettajaksi?

Opettaminen ja tanssin olemus itsessään ja se mitä ihmiset voivat tanssin avulla kokea, tuntui tärkeältä. Jos on hyvä viejä, on ihana seurata. Sanaton keskustelu liikkeiden avulla oli kiehtovaa. Musiikin ja liikkeen symbioosi oli ihana elämys. Ajattelin, että olisi mukava opettaa. Jos osaisi antaa ihmisille jotain, jonkin uuden jutun elämään – erityisesti semmoisille jotka eivät tanssista tiedä ennestään. Myös liikunnallisuus kiehtoi. Olen ollut liikkuja jo pikkutytöstä. Ja määrätietoinen. Lasse Virenin ihailijana yritin saada itseni huippukuntoon ravaamalla ympäri puutarhaplänttiä, tekemällä voimisteluliikkeitä, juoksemalla pururadalla ja pyöräilemällä.

Isäkin oli kova urheilija. Hän oli hyvä esimerkki. Erityisesti pitkänmatkan miesjuoksijat olivat ihanteitani. Toimistotyö ei ole minua varten; sitäkin olen kyllä kokeillut useamman vuoden. Ajattelin, että olisi paljon parempi, jos ammatissa saisi liikkua..

Missä valmistuit tanssinopettajaksi ja milloin?

1997. Voionmaan opistosta.

Heti valmistuttuasi tanssinopettajaksi perustit oman yrityksen?

Yritykseni on Aurinkorytmi. Aluksi annoin yksityistunteja ja järjestin pienimuotoisia kursseja. Tanssinopetus oli ensin sivutyötä. Sitten sain töitä myös monesta opistosta. Opetin ensin seuratansseja. Sitten myös rivitanssia, kun olin ensin itse harrastanut sitä useamman vuoden.

Nyt opetan suunnilleen yhtä paljon seuratansseja ja rivitanssia.

Onko yrittäjällä aikaa ammatilliseen itsensä kehittämiseen?

Ei oikein, mutta koreografioita teen, kun vähän vapaata aikaa.

Niissä olen kehittynyt. Mitä kriittisemmäksi tulee, sen kauemmin kestää yhden tanssin tekeminen.

Opettajana haluan kehittyä. Siksi olen mukana SCT:n eli Suomen kantritanssinohjaajien yhdistyksen koulutuksissa.

Kuinka tärkeää alan yhdistys- ja järjestötoiminta on tanssinopettajalle?

On se tärkeää. Yhdistyksissä voi tavata muita tanssista kiinnostuneita. Ja voi saada kanavan omille ideoille. Toisaalta riippumattomuus yhdistyksistä on myös kiehtovaa. Riippumattomana voi ajaa omia ihanteitaan. Järjestötoiminnalta toivoisin, että seuratanssiosasto otettaisiin paremmin huomioon eikä se jäisi kilpatanssin jalkoihin.

Opettajan työ vaatii myös sosiaalisia taitoja. Olet varmasti kehittynyt kouluaikanasi vetämistäsi tanssikursseista.

Kyllä ja kyllä. On hauskaa ja haastavaa miettiä, miten ilmaista asioita toisella tavalla, opettaa toisella tavalla. Pohdin ja kehitän uusia tapoja, etenkin rivitanssissa riippuu tanssista miten sen opetan.

Opetus – tanssiminen – koreografioiden tekeminen. Mikä sinulle on tärkeintä?

Kaikki ovat tärkeitä. Rakastan opettajantyötä ja koreografioita on ihana tehdä.

Mutta välillä on päästävä itse tanssimaan, sitä iloa ei pidä unohtaa!

Tulee ihan villi olo, kun on hyvä viejä. Endorfiineja syntyy ihan samoin kuin juoksulenkin päälle.

Eräskin kurssilainen totesi: ”Tulen Lauttasaaresta Kauniaisiin launtaisin klo 9.30 aamulla rivitanssikurssille, koska on siitä tulee niin hyvä olo koko päiväksi.”

Luovuutesi näkyy myös siinä, että suunnittelet luovasti uudenlaisia kursseja.

Olen vetänyt ainakin valssikurssin ja tangokurssin (kansainvälinen, amerikkalainen ja suomalainen tango) ja seuratanssikurssien vastapainoksi myös lattarikursseja.

Yksityiskursseilla olen opettanut häävalsseja. Niihin voi luoda vähän koreografiaakin.

Olisi varmasti kiehtovaa tehdä enemmänkin paritanssien koreografioita, jos olisin kilpatanssimaailmassa. Mutta opettajan työssä tanssinilo-aspekti on etualalla. Kun ei ole kilpailua mukana, tanssinilo on aidompaa.

Opetat paitsi paritanssia myös rivitanssia. Miten innostuit rivitanssista?

Ystäväni vei minut Kantri-Stariin Mäkelänkadulle, jossa oli kerran viikossa rivitanssin opetusta. Rivitanssi oli uusi elämys. Ei tarvinnut paria, sait keskittyä omaan suoritukseesi.

Mihin rivitanssin suosio perustuu, missä on rivitanssin viehätys?

Rivitanssin asema on vahvistunut koko ajan.

Mutta sen suosion jatkumisesta ei voi sanoa mitään varmaa. Tanssilajina rivitanssi voi elää kauan, kuten seuratanssit. Sillä kursseilla on monenikäisiä tanssinharrastajia ja rivitanssilla on niin hyviä vaikutuksia. Rivitanssi harjaannuttaa muistia: tansseissa on tärkeää, missä järjestyksessä liikkeet tehdään, muistamista vaikeuttaa se, että tansseja on niin paljon, tuhansia. Rivitanssi on hyvä motoriikalle ja auttaa hallitsemaan kroppaansa paremmin. Paritanssissa pari on osa tasapainoasi mm. käännöksissä ja pyörähdyksissä. Rivitanssi voisi olla tärkeää siis erityisesti senioreille.

Senioririvitanssit ovat yksinkertaisempia. Silti ne ylläpitävät tasapainoaistia. Ja on helpompi liikkua, kun tasapainoa on harjoitettu. Seniorien opettaminen on haastavaa, joutuu keksimään monia uusia tapoja opettaa. Heidän innostuksensa on kuitenkin kannustavaa.

Rivitanssin moninaisuus

Rivitanssi ei ole ainoastaan kantria. Rivitanssissa on myös irkkutansseja. Eli tanssitaan irkkumusiikin tahtiin. Oikeastaan ihan mihin tahansa musiikkiin: cha-cha, samba, rumba, jive.

Jos rivitanssina on esim. rumba, rivitanssin liikkeet ovat rumbasta omaksuttuja. Näin siis tutustuu eri tansseihin. Rivitanssin lähtökohtana on kuitenkin kantrimusiikki, ja siihen tehdyt tanssit ovat yleensä helpompia, joten peruskursseilla opetan yleensä kantriin tehtyjä tansseja.

Itse olet tehnyt rivitansseja esimerkiksi tangoon.

Olen tehnyt kaksikin tango-rivitanssia. ”La Cumparsita” menestyi Suomenmestaruuskisoissakin.

Miten koreografioiden tekeminen ja opetuksen suunnittelu poikkeavat toisistaan?

Ne ovat aika eri asioita. Toisaalta koreografiassakin täytyy miettiä, kenelle tanssin tekee. Liikkeiden tulisi olla helppoja ja liikkeiden jatkuvuus on tärkeä siis se miten siirrytään liikkeestä toiseen.

Tanssija on otettava huomioon. Tanssi voidaan tehdä sellaiseksi, että se on helppo opettaa. Kilpailutanssini ovat tosin olleet aika haastavia.

Kuinka monta koreografiaa olet tehnyt?

n. 30-50

Olet osallistunut rivitanssikilpailuihin koreografina ja menestynyt. Mitä palkintoja olet saanut?

2002 Rivitanssin Suomenmestaruuskisat, sarja: koreografia, ei-kantrimusiikkiin
1. sija tanssilla ”Nieve” (rumba)

2003 Rivitanssin Suomenmestaruuskisat, sarja: koreografia, ei-kantrimusiikkiin
3. sija tanssilla ”La Cumbarsita” (tango)

2004 Rivitanssin Suomenmestaruuskisat, sarja: koreografia, ei-kantrimusiikkiin
2. sija tanssilla ”Everybody Cha-cha” (cha-cha)

2004 Rivitanssin Suomenmestaruuskisat, sarja: ABC
3. sija tanssilla ”Dream Story Cha-cha (cha-cha)

2005 Rivitanssin Suomenmestaruuskisat , sarja: koreografia, kantrimusiikkiin
1.sija tanssilla ”Burning Polka”

2005 Rivitanssin Suomenmestaruuskisat , sarja: ABC
1. sija tanssilla ”Tyttö tuollainen”

2005 Rivitanssin Suomenmestaruuskisat , sarja: koreografia, ei-kantrimusiikkiin
2. sija tanssilla ”Orfeo Negro” (rumba)

2007 Vuoden Rivitanssiohjaaja, SCT (Suomen Country-Tanssinohjaajat Ry.)

2009 Linedance Showdown: koreografiakilpailu: 1. sija tanssilla El Choclo (tango)

2012 WDM: 2. sija tanssilla Eskimo Tango

Tämän lisäksi olen kilpaillut menestyksekkäästi myös 2 kansainvälisessä kilpailussa.

Ovatko suunnittelemasi rivitanssit levinneet maailmalle?

Varsinkin ulkomaille aika hyvin. Esimerkiksi tuomari Max Perry ihastui ”Nieveen” ja opetti sitä eri puolilla. Syksyllä 2005 olin mukana suomalaisessa kansainvälisessä kilpailussa, jossa oli kansainväliset tuomarit. Heidän kauttaan jokin tanssini on varmaankin levinnyt laajemmalle.

Internetin avulla monet tanssini ovat levinneet Suomen ulkopuolelle.

Tanssien leviäminen riippuu myös paljolti siitä, onko sinulla aikaa liikkua muualla päin Suomea opettamassa omia tanssejasi ja kuinka paljon muut niitä opettavat.

Rivitanssin puolella on paitsi kilpailuja myös erilaisia muita tapahtumia, joihin otat osaa, ulkomaita myöten.

Olen käynyt kaksissa rivitanssin MM-kisoissa oppimassa uutta huippuopettajilta ja katsomassa miten kilpailut järjestetty: mitä sarjoja, mikä on tietyn sarjan sisältö. Kisoissa on hyvin paljon myös opetusta. Parhaimmat opettajat opettavat omia tanssejaan ja tanssitekniikkaa. Osallistuin myös Oslon kansainväliseen rivitanssikilpailuun 2004.

Pärnussa on jokavuotinen rivitanssitapahtuma. Suomessa on mm. Lohjan tanssiviikonloppu, missä on hyviä suomalaisia opettajia.

Millä pidät itsesi vireessä opettajana ja koreografina.

Yritän vaihdella kurssien sisältöä ja opetustyyliä.

Yritän löytää työhöni uusia ulottuvuuksia esimerkiksi tekemällä tanssivideoita ja suunnittelemalla uusia kursseja.

Jääkö muille harrastuksille aikaa?

Ei paljon. Vapaa-ajan täyttävät lukeminen sekä kissani Shakira ja Uula. (kissojen kotisivut tulossa)

Nämä Venäjänsiniset ovat näyttelytoiminnassa mukana.

Kissat ovat kiehtoneet minua aina. Niiden liikkeiden sulavuus on kuin tanssia.

Yhdessä tanssiteatteriesityksessämmekin oli pantteri.

Osaako jokainen tanssia? Oppiiko kuka vain tanssimaan?

Kyllä. Jokainen osaa tanssia omalla tavallaan. Tärkeintä on löytää ne väylät, joilla haluaa ilmaista itseään.Jos on halua ilmaista itseään tanssilla, siihen pystyy kyllä. Ja tanssissa pystyy aina kehittymään.

On paljon liikuntamuotoja, joista saa tanssiin paljon uutta. Tiibetiläiset riitit vahvistavat kroppaa ja ryhtiä. Pilates auttaa löytämään uusia lihaksia ja käyttämään niitä. Pilateskin tuo ryhtiä.

Tanssi on halusta ja tahdosta kiinni. Jos on kuunnellut paljon musiikkia, tanssiin pääsee paremmin kiinni. Muuten voi olla vaikeaa.

Tanssiminen on siis kuuntelemista?

Kyllä, hirveän paljon. Monta kertaa ihmiset kuulevat musiikista eri asioita. Toiset kuuntelevat vain laulua, melodiaa. Toiset kuuntelevat kitarasooloja tai rumpuja.

Tanssiessaan voi esimerkiksi ilmaista laulun sanoja tai voi seurata erityisesti jotain instrumenttia.

Mikä tanssissa on tärkeintä?

Mikä tanssin oppimisessa on tärkeintä?

Ilo, rentous. Tanssi avautuu uudella tavalla kun on rento, esimerkiksi kädet saa mukaan, kun musiikki on kivaa. Suomalaisten heikkous on usein, että ei käytetä käsiä. Tosin rivitanssissa käsiä käytetäänkin vasta kilpailutasolla. Mutta jos nauttii musiikista, se siirtyy jalkoihin ja koko kroppaan.

Rytmitajukin on tärkeä. Riippuu vähän kyllä siitä, mitä sillä ajetaan takaa. Seuratanssissa rytmitaju on hyvin tärkeä, sillä parin on helpompi tanssia yhteen, kun molemmat tanssivat musiikin rytmissä. Diskotanssissa taas ei tarvitse mennä ihan just rytmilleen, antaa svengata vain.

Rytmitajua voi myös kehittää. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin se tanssinilo.

Kehittääkö tanssi muuten kuin tanssijana?

Tanssi on yksi keino lisätä sosiaalista elämää. Rivitanssikursseilla keskustellaan, ja kurssilaiset saattavat lähteä yhdessä rivitanssitapahtumiin. Seuratanssikursseille tullaan usein oman parin kanssa, tanssi ei tällöin ole välttämättä samalla tavoin sosiaalista.

Onko harrastamispaikkoja tarpeeksi.

Tuntuu siltä, että ainakaan pääkaupunkiseudulla ei koskaan ole tarpeeksi tanssipaikkoja.

Ravintoloissa tanssilattia on liian pieni ja yleisö tulee enemminkin humaltumaan ja horjumaan.

Lempitanssisi?

Rumba

Päivän motto?

”Sisälläni on paikka, joka on vain yksin minulle, ja siellä elvytetään lähteet, jotka eivät koskaan kuivu.” Pearl Buck