Äitini ajatuksen luin pienestä lappusesta, kun lajittelin perheemme tavaroita n. vuosi takaperin. Hän oli kirjoittanut Uuno Kailaan runon säkeistöt omaan järjestykseensä. Oli pakko pysähtyä miettimään:
Kun olin kuollut,
kun olin tuhkaa hiven
alla mullan ja mustan kiven.
Tuskaa en tuntenut mitään,
silmäni luonut olin,
auringonnousuun, itään.
Sanat tulivat uudelleen mieleeni, kun kuuntelin Benny Goodmanin hienoa ja surullista kappaletta : Goodbye. Kuuntelin monta kuukautta, ja annoin tunteen viedä mennessään. Ajatukset sairaudesta ja surusta. Elämästä kuoleman sisällä. Halusin ilmaista sen ajatuksen toisin sanoin. ”Dance is silent poetry”. Keräsin kokoon ryhmän tanssin harrastajia monelta eri kurssilta. Harjoittelimme kulkuetanssia. Harjoituksissa oli pitkiä taukoja, kun itsekin sairastuin, ja pitkä sairasloma leikkasi kevättalvea. Mutta tässä se nyt on: Kulkuetanssi, meidän yhteinen ajatuksemme kuolemasta ja irti päästämisestä.
Kiitos
Muuta: kesällä saattaa ilmestyä muitakin videoita
Terveisin,
Kirsi-Marja