KANTRITANSSI vai RIVITANSSI (teksti Eija Partanen ja viimeinen kappale K-M Vinberg)
Kysymys on periaatteessa kahdesta tanssin suuntauksesta. Kantritanssi on peräisin 1600-1700 luvulta Englannista, josta siirtolaiset veivät omat maalaistanssinsa mukanaan lännenmaille, Amerikkaan.
Siellä köyhät siirtolaiset rentoutuivat saluunassa päivän työstä. Se oli railakasta menoa, kantrimusiikki soi ja lehmipojat hakkasivat buutsia lattiaan.
Pikkuhiljaa näistä maalaistansseista lähti kehittymään eri tyylisuuntia, joita tänä päivänä osuvasti kutsutaan yleisnimellä kantritanssi. Sen eri muotoja eli samaa perua ja sukua toisilleen ovat:
paritanssi, neliötanssi, piiritanssi ja rivitanssi.
Näin alkuperäisestä kantritanssista jokainen voi löytää itselleen sopivan lajin, joista paritanssi on yleisin ja meillä esim. piiritansseista tanhu.
RIVITANSSI tuli suuren yleisön suosimaksi, kun varsinaisesta kantrimusiikista, siitä entisestä maalaistanssien musiikista, kehittyi uusi tyylisuunta ”New Country”. Se oli entiseen verrattuna menevämpää, tanssittavampaa, rokahtavampaa ja löi itsensä kerralla läpi Euroopassa 1990-luvun alussa. Siitä heti parin vuoden sisällä se tuli Suomeenkin ja on kerännyt tuhansia harrastajia. Nykyään rivitanssi on kansainvälinen kilpailulaji.
Rivitanssia voidaan tanssia melkein mihin tahansa rytmiseen musiikkiin. Musiikin tyyli sanelee usein myös tanssityylin ja tanssikuviot. Tansseja on olemassa tuhansia, ja hyvään hittikappaleeseen on saatettu tehdä useampi rivitanssi. Harrastaja oppii kymmeniä ellei satoja tansseja, joista aktiivisesti muistaa useampia kymmeniä.