Välillä on päästävä itse tanssimaan,
sitä iloa ei pidä unohtaa!
HAASTATTELU: Kirsi-Marja Vinberg
FM, tanssinopettaja, rivitanssiohjaaja, koreografi, pilatesohjaaja, Asahi Health-ohjaaja
Haastattelija: Sirpa Hammar, lapsuudenystävä ja ystävä
Tanssi on kulkenut mukanasi kouluajoista lähtien. Ennen tanssinopettajan uraasi olet harrastanut mm. seuratansseja, steppiä, karnevaalisambaa ja flamencoa.
Mistä juontuu kipinä tanssimiseen?
Omista tanssiproduktioistamme varmaankin, esityksistä sukulaisille ja muille. Mielikuvituksen käyttäminen oli tärkeätä jo silloin. Olimme myös Åke Blomqvistin tanssikursseilla.
Kyllä ensin kurssit ja sitten aloimme tehdä omia tanssiteatteriesityksiä sukulaisille ja mm. Lions-klubin juhliin.
Tanssikursseilla innostuttiin tanssimisesta. Ja kävimme Kirkan keikoilla ja siellä tanssittiin lähes koko ajan. Siitä se alkoi varmasti, että yritimme esittää laulujen sanoituksia tanssien.
Sitten rupesimme tekemään tarinoita.
Oli mm. Liikennetango, jossa tanssimme avustajien esittämien liikennemerkkien mukaan, ja Mr. Moonlight, joka oli filosofisempi. Ja tietysti Satu tanssille, joka oli itse kirjoitettu satu ja tanssi. Esitimme kahdestaan kaikki noin kymmenen roolia.
Eikös ollut myös niin, että molemmat jotenkin pelkäsivät ilmaista itseään sanallisesti, oltiin arkoja?
Kyllä. Tanssi oli jotenkin vapaampaa.
Minä kirjoittelin tosin myös runoja. Olivatko runot mukana meidän produktioissa?
Runot eivät suoranaisesti olleet mukana tanssissa, mutta osoittivat varmasti, että luovuutta oli ja tahto ilmaista sitä. Luovuus etsi kai oikeaa kanavaa. Sinähän myös lauloit.
Jopa opiskelin laulua. Ja olin ensimmäisiä naispuolisia osallistuja tangokuningaslaulukilpailussa. Silloin ei ollut vielä erikseen tangokuningatarsarjaa. Olen aina pitänyt suomalaisen tangon voimakkaasta tunteesta. Niinpä lähetin kasetin ja pääsin yllättäen semifinaaliin asti.
Jo kouluaikoina opetit paritanssia luokkatovereillesi.
Meillä oli kurssit kerrostaloasunnon olohuoneessa. Tuolloin ei ollut tosin vielä psykologista ymmärrystä. Olin kova täti silloin. Pikkuvanha tyttö, joka huomasi kaikki virheet ja motkotti kunnolla, jos joku ei oppinut. Mutta tosi tärkeää opettaminen oli jo silloin.
Opiskelit yliopistossa suomen kieltä, teatteritiedettä ja etnomusikologiaa.
Teatteritieteen opiskelu oli myös tanssin tutkistelua. Pro gradu –tutkielmaani varten vietin 5 viikkoa Intiassa tutustuen intialaiseen balettiin. Näin monia teatteriesityksiä ja haastattelin koreografeja, erityisesti Manjusri Shaki-Sircaria. Hän on intialaisen baletin moninainen vaikuttaja, tanssija-koreografi, jonka luomaan upeaan balettiesitykseen graduni perustui.
Mikä sai vaihtamaan akateemiselta saralta tanssinopettajaksi?
Opettaminen ja tanssin olemus itsessään ja se mitä ihmiset voivat tanssin avulla kokea, tuntui tärkeältä. Jos on hyvä viejä, on ihana seurata. Sanaton keskustelu liikkeiden avulla oli kiehtovaa. Musiikin ja liikkeen symbioosi oli ihana elämys. Ajattelin, että olisi mukava opettaa. Jos osaisi antaa ihmisille jotain, jonkin uuden jutun elämään – erityisesti semmoisille jotka eivät tanssista tiedä ennestään. Myös liikunnallisuus kiehtoi. Olen ollut liikkuja jo pikkutytöstä. Ja määrätietoinen. Lasse Virenin ihailijana yritin saada itseni huippukuntoon ravaamalla ympäri puutarhaplänttiä, tekemällä voimisteluliikkeitä, juoksemalla pururadalla ja pyöräilemällä.
Isäkin oli kova urheilija. Hän oli hyvä esimerkki. Erityisesti pitkänmatkan miesjuoksijat olivat ihanteitani. Toimistotyö ei ole minua varten; sitäkin olen kyllä kokeillut useamman vuoden. Ajattelin, että olisi paljon parempi, jos ammatissa saisi liikkua..
Missä valmistuit tanssinopettajaksi ja milloin?
1997. Voionmaan opistosta.
Heti valmistuttuasi tanssinopettajaksi perustit oman yrityksen?
Yritykseni oli Aurinkorytmi. Aluksi annoin yksityistunteja ja järjestin pienimuotoisia kursseja. Tanssinopetus oli ensin sivutyötä. Sitten sain töitä myös monesta opistosta. Opetin ensin seuratansseja. Sitten myös rivitanssia, kun olin ensin itse harrastanut sitä useamman vuoden.
Nyt opetan enimmäkseen rivitanssia erityisesti senioreille, hiukan pilatesta, asahia ja paritanssia.
Onko yrittäjällä aikaa ammatilliseen itsensä kehittämiseen?
Ei oikein, mutta koreografioita teen, kun vähän vapaata aikaa.
Niissä olen kehittynyt. Mitä kriittisemmäksi tulee, sen kauemmin kestää yhden tanssin tekeminen.
Opettajana haluan kehittyä. Olenkin opiskellut monia lajeja ja suorittanut erilaisia ohjaajatutkintoja.
Kuinka tärkeää alan yhdistys- ja järjestötoiminta on tanssinopettajalle?
On se tärkeää. Yhdistyksissä voi tavata muita tanssista kiinnostuneita. Ja voi saada kanavan omille ideoille. Toisaalta riippumattomuus yhdistyksistä on myös kiehtovaa. Riippumattomana voi ajaa omia ihanteitaan. Järjestötoiminnalta toivoisin, että seuratanssiosasto otettaisiin paremmin huomioon eikä se jäisi kilpatanssin jalkoihin.
Rivitanssi senioreille on kyllä aivan oma juttunsa. Sitä kun voi kehittää: toivon tekeväni sitä jonain päivänä monen kollegan kanssa yhdessä!
Opettajan työ vaatii myös sosiaalisia taitoja. Olet varmasti kehittynyt kouluaikanasi vetämistäsi tanssikursseista.
Kyllä ja kyllä. On hauskaa ja haastavaa miettiä, miten ilmaista asioita toisella tavalla, opettaa toisella tavalla. Pohdin ja kehitän uusia tapoja, etenkin rivitanssissa riippuu tanssista miten sen opetan.
Miten koet sosiaalisen aspektin tanssi-alalla? Mitä se merkitsee sinulle?
Olen viime vuosina havainnut, kuinka hienosti suomalaiset ovat mukana järjestämässä tapahtumia ja kannustamassa, luomassa positiivista tunnelmaa.
Kiitos kaikille, jotka ovat osaltaan auttaneet minua sekä tällä alalla että ihmisenä kehittymään ja muuttumaan!:
A. Koskela Tampereelta sai kiinnostukseni heräämään tanssinohjauksen vaikeassa taidossa!
Jorma Leitzinger on antanut tärkeitä neuvoja koreografian tekemisessä!
SRO (entinen SCT) -yhdistys järjestää vuosittaisen rivitanssiohjaajien yhteistapaamisen! Kiitos jäsenille tunnustuksesta ohjauksen suhteen!
Hämeenlinnan ja Turun westiyhteisö on opettanut minulle monia tärkeitä asioita tanssista, koreografian tekemisestä ja yleensä elämästä! Erityisesti koreografioiden tekemisessä olen saanut paljon apua Tiina Aallolta (esimerkiksi Crying Heart -tanssi) ja Juho Päiviseltä (Broken Arrows -tanssi)!
Rock & swing -valmentajat Pirjo ja Tommi Koivula -kiitos kaikesta positiivisesta opettamisesta! Positiivinen asenne saa kaikki viihtymään tapahtumissa ja hyvä organisointi!
Kiitos koreografia-esiintymisryhmämme kaikille tanssijoille! Erityisesti kiitos Koskelan perhe, Raija Suhonen, Pia Herlin, Pirjo Takala, Elina Strömberg, Rita Hakkarainen ja Hellevi Härkönen! On tanssittu yhdessä monet SM-kisat ja MM-kisat!
Kiitos SENIO -rivitanssin esiintymisryhmä!
Kiitos yhteistyöstä Kantolan perhe, Jukka Pirinen, Alf Skogster, Eija Partanen, Sirpa Saari ja Kristiina Patrikainen!!
Ihailen suomalaisista koreografeista Mikael Mölsän , Minna Liljamon, Helvi Seppälän, Tarja Erikssonin ja Heidi Stridin tansseja! Muista koreografeista arvostan Jo Thompsonin koreografioita niiden yksinkertaisuuden ja kauneuden vuoksi! On paljon muitakin, joiden työt tekevät minuun vaikutuksen, mutta siinä muutamia nimiä.
Olemme tehneet monta yhteistä tanssia sekä ohjaajien että oppilaiden kanssa. Yksi näistä tansseista, Get Off, menestyi koreografiakilpailussakin! Sanna Heikkinen esitti sen kilpailuissa! Kiitos Sanna! Toinen hauska yhteistyö syntyi Jukka Pirisen ja Kristiina Patrikaisen kanssa: irkkutanssi, Pienen kansan voima, joka on tehty Juice Leskisen kappaleeseen!
Kiitos tuesta ja yhteistyöstä, Raili ja Mauri Kantola!
Kiitos tuesta netti-tekniikan ihmeellisessä maailmassa Kirsti Rimpilä! Kirsti Rimpilä, vuoden rivitanssiohjaaja 2011! Birgitta Sipilän, vuoden 2013 rivitanssiohjaajan, kämppiksenä Ideapäivillä, hieno kokemus! Mervi Mäkelän kanssa tanssittiin yhdessä Minna Liljamon koreografiaa koreografiakilpailussa, taisi olla MM-kisat!
Terhi Hulkkosen muistan monista kilpailuista, erityisesti haastavista pro am-kisoista. Hänen huomaavainen ystävällisyytensä on jäänyt mieleen, samoin Riikka Tiiaisen (Get in Line:n SM-voittajan)!
Kiitoksille ei tule loppua, koska ystävät ovat vielä ne tärkeimmät:
Kaikkein tärkein kiitos kuuluu erityisesti Hilkka Frontille ja koko Frontin perheelle, jonka vaikutuksesta olen muuttumassa arasta ihmisestä avoimemmaksi ihmiseksi.
Hilkan sanoin: ”Teen jokaisesta tanssista kartan mieleeni, joten osaan ennakoida tanssin suunnan.”
Kiitos Sirpa Hammar, Soila Väisänen, Tuula Alanko ja Kirsi Pulli, lukemattomista yhteisistä hetkistä ja tuesta jokaisessa elämänmutkassa!
Voin vain todeta, että ystävät tekevät myös omat viivansa sydämeen ja antavat uusia suuntia sydämelle kulkea ja vahvistua!
Opetus – tanssiminen – koreografioiden tekeminen. Mikä sinulle on tärkeintä?
Kaikki ovat tärkeitä. Rakastan opettajantyötä ja koreografioita on ihana tehdä.
Mutta välillä on päästävä itse tanssimaan, sitä iloa ei pidä unohtaa!
Tulee ihan villi olo, kun saa seurata hyvää viejää. Endorfiineja syntyy ihan samoin kuin juoksulenkin päälle.
Luovuutesi näkyy myös siinä, että suunnittelet luovasti uudenlaisia kursseja.
Olen vetänyt ainakin valssikurssin ja tangokurssin (kansainvälinen, amerikkalainen ja suomalainen tango) ja seuratanssikurssien vastapainoksi myös lattarikursseja.
Yksityiskursseilla olen opettanut häävalsseja. Niihin voi luoda vähän koreografiaakin.
Opettajan työssä tanssinilo-aspekti on etualalla. Kun ei ole kilpailua mukana, tanssinilo on aidompaa.
Opetat siis erityisesti rivitanssia. Miten innostuit rivitanssista?
Ystäväni vei minut Kantri-Stariin Mäkelänkadulle, jossa oli kerran viikossa rivitanssin opetusta. Rivitanssi oli uusi elämys. Ei tarvinnut paria, sait keskittyä omaan suoritukseesi.
Mihin rivitanssin suosio perustuu, missä on rivitanssin viehätys?
Rivitanssin asema on vahvistunut koko ajan.
Mutta sen suosion jatkumisesta ei voi sanoa mitään varmaa. Tanssilajina rivitanssi voi elää kauan, kuten seuratanssit. Sillä kursseilla on monenikäisiä tanssinharrastajia ja rivitanssilla on niin hyviä vaikutuksia. Rivitanssi harjaannuttaa muistia: tansseissa on tärkeää, missä järjestyksessä liikkeet tehdään, muistamista vaikeuttaa se, että tansseja on niin paljon, tuhansia. Rivitanssi on hyvä motoriikalle ja auttaa hallitsemaan kroppaansa paremmin. Paritanssissa pari on osa tasapainoasi mm. käännöksissä ja pyörähdyksissä. Rivitanssi voisi olla tärkeää siis erityisesti senioreille.
Senioreille sopivat rivitanssit ovat yksinkertaisempia. Silti ne ylläpitävät tasapainoaistia. Ja on helpompi liikkua, kun tasapainoa on harjoitettu. Seniorien opettaminen on haastavaa, joutuu keksimään monia uusia tapoja opettaa. Heidän innostuksensa on kuitenkin kannustavaa.
Rivitanssin moninaisuus
Rivitanssi ei ole ainoastaan kantria. Rivitanssissa on myös irkkutansseja. Eli tanssitaan irkkumusiikin tahtiin. Oikeastaan ihan mihin tahansa musiikkiin: cha-cha, samba, rumba, jive.
Jos rivitanssina on esim. rumba, rivitanssin liikkeet ovat rumbasta omaksuttuja. Näin siis tutustuu eri tansseihin. Rivitanssin lähtökohtana on kuitenkin kantrimusiikki, ja siihen tehdyt tanssit ovat yleensä helpompia, joten peruskursseilla opetan yleensä kantriin tehtyjä tansseja.
Itse olet tehnyt rivitansseja esimerkiksi tangoon.
Olen tehnyt monta tango-rivitanssia. ”La Cumparsita” menestyi Suomenmestaruuskisoissakin.
Miten koreografioiden tekeminen ja opetuksen suunnittelu poikkeavat toisistaan?
Ne ovat aika eri asioita. Toisaalta koreografiassakin täytyy miettiä, kenelle tanssin tekee. Liikkeiden tulisi olla helppoja ja liikkeiden jatkuvuus on tärkeä siis se miten siirrytään liikkeestä toiseen.
Tanssija on otettava huomioon. Tanssi voidaan tehdä sellaiseksi, että se on helppo opettaa. Kilpailutanssini ovat tosin olleet aika haastavia.
Kuinka monta koreografiaa olet tehnyt?
Tuota, kaiketi monta kymmentä. En laske niitä.
Olet osallistunut rivitanssikilpailuihin koreografina ja menestynyt. Mitä palkintoja olet saanut?
2002 Get In Line, SM-kilpailu, sarja: koreografia, ei-kantrimusiikkiin
1. sija tanssilla ”Nieve” (rumba)
2003 Get In Line, SM-kilpailu: koreografia, ei-kantrimusiikkiin
3. sija tanssilla ”La Cumparsita” (tango)
2004 Get In Line SM-kilpailu: koreografia, ei-kantrimusiikkiin
2. sija tanssilla ”Everybody Cha-cha” (cha-cha)
2004 Get In Line SM-kilpailu: koreografia ABC
3. sija tanssilla ”Dream Story Cha-cha (cha-cha)
2005 Get In Line SM-kilpailu: koreografia, kantrimusiikkiin
1.sija tanssilla ”Burning Polka”
2005 Get In Line SM-kilpailu: koreografia ABC
1. sija tanssilla ”Tyttö tuollainen”
2005 Get In Line SM-kilpailu: koreografia, ei-kantrimusiikkiin
2. sija tanssilla ”Orfeo Negro” (rumba)
2007 Vuoden Rivitanssinohjaaja, SCT (Suomen Country-tanssinohjaajat)
2009 Line Dance Showdown: koreografiakilpailu: 1. sija tanssilla El Choclo (tango)
2012 WDM: 2. sija tanssilla Eskimo Tango
2015 WDM: 3. sija tanssilla A Good Man Is Hard To Find (Boogie woogie)
Tämän lisäksi olen kilpaillut menestyksekkäästi myös useammassa kansainvälisessä kilpailussa.
Rivitanssin puolella on paitsi kilpailuja myös erilaisia muita tapahtumia, joihin otat osaa, ulkomaita myöten.
Olen käynyt kaksissa rivitanssin MM-kisoissa oppimassa uutta huippuopettajilta ja katsomassa miten kilpailut järjestetty: mitä sarjoja, mikä on tietyn sarjan sisältö. Kisoissa on hyvin paljon myös opetusta. Parhaimmat opettajat opettavat omia tanssejaan ja tanssitekniikkaa.
Pärnussa on jokavuotinen rivitanssitapahtuma. Suomessa on mm. Lohjan tanssiviikonloppu, missä on hyviä suomalaisia opettajia.
Millä pidät itsesi vireessä opettajana ja koreografina.
Yritän vaihdella kurssien sisältöä ja opetustyyliä.
Yritän löytää työhöni uusia ulottuvuuksia esimerkiksi tekemällä tanssivideoita ja suunnittelemalla uusia kursseja.
Jääkö muille harrastuksille aikaa?
Ei paljon. Vapaa-ajan täyttävät lukeminen ja musiikin kuuntelu ja tietysti liikunta monissa muodoissa!
Yhdessä tanssiteatteriesityksessämmekin oli pantteri.
Osaako jokainen tanssia? Oppiiko kuka vain tanssimaan?
Kyllä. Jokainen osaa tanssia omalla tavallaan. Tärkeintä on löytää ne väylät, joilla haluaa ilmaista itseään. Jos on halua ilmaista itseään tanssilla, siihen pystyy kyllä. Ja tanssissa pystyy aina kehittymään.
On paljon liikuntamuotoja, joista saa tanssiin paljon uutta. Tiibetiläiset riitit vahvistavat kroppaa ja ryhtiä. Pilates auttaa löytämään uusia lihaksia ja käyttämään niitä. Pilateskin tuo ryhtiä.
Tanssi on halusta ja tahdosta kiinni. Jos on kuunnellut paljon musiikkia, tanssiin pääsee paremmin kiinni. Muuten voi olla vaikeaa.
Tanssiminen on siis kuuntelemista?
Kyllä, hirveän paljon. Monta kertaa ihmiset kuulevat musiikista eri asioita. Toiset kuuntelevat vain laulua, melodiaa. Toiset kuuntelevat kitarasooloja tai rumpuja, mitä vain ihania instrumentteja!
Tanssiessaan voi esimerkiksi ilmaista laulun sanoja tai voi seurata erityisesti jotain instrumenttia.
Mikä tanssissa on tärkeintä?
Mikä tanssin oppimisessa on tärkeintä?
Ilo, rentous. Tanssi avautuu uudella tavalla kun on rento, esimerkiksi kädet saa mukaan, kun musiikki on kivaa. Suomalaisten heikkous on usein, että ei käytetä tanssiessa käsiliikkeitä. Tosin rivitanssissa käsiä käytetäänkin vasta kilpailutasolla. Mutta jos nauttii musiikista, se siirtyy jalkoihin ja koko kroppaan.
Rytmitajukin on tärkeä. Riippuu vähän kyllä siitä, mitä sillä ajetaan takaa. Seuratanssissa rytmitaju on hyvin tärkeä, sillä parin on helpompi tanssia yhteen, kun molemmat tanssivat musiikin rytmissä. Diskotanssissa taas ei tarvitse mennä ihan just rytmilleen, antaa svengata vain.
Rytmitajua voi myös kehittää. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin se tanssinilo.
Kehittääkö tanssi muuten kuin tanssijana?
Tanssi on yksi keino lisätä sosiaalista elämää. Rivitanssikursseilla keskustellaan, ja kurssilaiset saattavat lähteä yhdessä rivitanssitapahtumiin. Seuratanssikursseille tullaan usein oman parin kanssa, tanssi ei tällöin ole välttämättä samalla tavoin sosiaalista.
Onko harrastamispaikkoja tarpeeksi.
Tuntuu siltä, että ainakaan pääkaupunkiseudulla ei koskaan ole tarpeeksi tanssipaikkoja.
Ravintoloissa tanssilattia on liian pieni ja yleisö tulee enemminkin humaltumaan ja horjumaan.
Lempitanssisi?
Rumba
Päivän motto?
”Sisälläni on paikka, joka on vain yksin minulle, ja siellä elvytetään lähteet, jotka eivät koskaan kuivu.” Pearl Buck